Hilkka-Maija Keskinen ja aapiset

Yksi eläkkeellä olevan opettaja Hilkka-Maija Keskisen mielenkiinnon kohteista ovat aapiset. Seinäjoella asuvan, aapisneuvokseksikin kutsutun Keskisen aapiskokoelma on Etelä-Pohjanmaalla varsin tunnettu, sillä siitä on järjestetty näyttelyjä ja Keskinen on luennoinut aapisista ahkerasti. Marraskuussa 2015 Keskinen päätti lahjoittaa aapiskokoelmansa Seinäjoen kaupunginkirjastolle.

Kokoelma sisältää 64 aapista, 27 niihin liittyvää lukukirjaa sekä joukon älläntikkuja, joiden avulla lukemaan opettavalle voitiin näyttää tai joilla hän itse pystyi osoittamaan toisiinsa helposti sotkeutuvia kirjaimia. Aapiset eivät ole lainattavissa kirjastossa, mutta niistä järjestetään näyttelyjä ja kokoelma on tutkittavissa valvotusti.

Hilkka-Maija Keskinen esittelee ohjelmassa kokoelmaansa ja kertoo tarinoita aapisista ja aapiskokoelman karttumisesta. Haastattelussa käydään läpi myös aapisten historiaa kuten kuvituksen merkitystä ja aapisten ilmestymisajan maailmankuvan ja arvojen näkymistä niissä.

Kuinka kauan aapisten sisällön painopiste säilyi uskonnollisena ja missä vaiheessa kirkko menetti kasvatusvaltansa? Vaikuttiko Suomeen vuonna 1921 säädetty yleinen oppivelvollisuuslaki aapisiin? Mursiko 1970-luku aapisten sisällöistä maaseutukeskeisyyden ja väistyivätkö sisällöissä kansallisromantiikan peruspilarit koti, uskonto ja isänmaa?

Nykyaikuiselle aapinen on tarjonnut unohtumattomia elämyksiä ja usein myös ensikosketuksen oikeaan kirjallisuuteen ja taiteeseen. Nykyaika tuottaa todella runsaasti upeita lastenkirjoja, mutta aapinen ei ole menettänyt merkitystään. Se on tärkeä kirja koulutulokkaalle. ”Hei äiti, me saatiin aapiset!” ekaluokkalainen huikkaa jo ovelta, ylpeänä ja säteilevin silmin.
Tuskin Agricolakaan silti arvasi, että suomalaiset oppivat myös rakastamaan aapisiaan. Todella vanhat ihmiset, muisti jo heikentyneenä, innostuvat kertomaan aapisensa loruja ulkomuistista melkein kannesta kanteen.
Tärkeimmän tehtävänsä Mikael Agricolan pioneerityöstä kehittynyt aapiskirjallisuus on täyttänyt hyvin: kaikki suomalaiset ovat saaneet oppia lukemaan!
– Hilkka-Maija Keskinen –

Lue lisää:
Kysy kirjastonhoitajalta -palvelun kysymykset aapisista ja loruista
Aapisia Sivupiirin kirjahyllyssä
Aapinen Wikipediassa

Toimittaja: Riitta Taarasti
Kuvaus: Panu Somerma ja Mikko Helander
Editointi: Mikko Helander
Musiikki: ”Tail coating” by Jared C. Balogh (http://alteredstateofmine.net)
Tuotanto: Kirjastokaista – Kirjastot.fi, 2016

Jakaminen ja upotuskoodi

Videon oikean yläkulman -kuvakkeesta löydät painikkeet videon jakamiseen sekä embed-koodin . Kun kopiot ja liität koodin sivuillesi, saat videon näkymään siellä.
Lisätietoja
CC BY-NC-S

Ohjelma kartalla

Tagit

2 kommenttia

  1. Pilvi Villanen

    Keskinen mistä olet keksinyt sanan älläntikku. Oikea sana on ällästikku.
    Isälläni oli 800 aapista käsittävä kokoelma. Aikoinaan hän lajoitti sen Tampereen Lasten Instituutille. Hän olimyös tarkkaan selvittänyt millainen ällästikku on.se on n 10 cm pitkä puinen esine, josta pidetään kiinni sormilla, siten, että sen pitkällä piikillä on helppo osoittaa kirjainta kirlassa.

    • Riitta Taarasti / Kirjastokaista

      Kiitokset palautteesta Pilvi! Hyvä, että otit asian esille. Tuosta ”lukutikusta” on käytössä kovin monta muotoa – ällätikku, ällästikku, älläntikku…

      Kotimaisten kielten keskuksen sivuilla on hyvä artikkeli asiasta:
      http://www.kotus.fi/nyt/kolumnit/kieli-ikkuna_(1996_2009)/allatikku

      Oli myös kiva kuulla tuosta Lastenkirjainstituutin aapiskokoelman taustasta. Eilen juuri olin yhteydessä heihin tämän ohjelman tiimoilta ja he kertoivat tuosta hienosta kokoelmasta.

Kommentoi