Kirjan jäljillä: JP Koskinen – Tulisiipi

JP Koskinen: Tulisiipi (Like, 2019)

Tulisiipi lensi voimalla minun sydämeeni. Tulisiipi on vahva kertomus vapaudesta ja miten erilaisen merkityksen vapaus voi eri olosuhteissa saada. Romaani on myös taitavasti kudottu kasvutarina, jonka johtotähtenä on pienen pojan unelma lentämisestä. Kirjan lukeminen oli lähes pakahduttava kokemus. Se näytti rinnakkain ihmisen julmuuden ja toisaalta rakkauden ja lojaaliuuden, joita äärimmäiset olosuhteetkaan eivät tapa.

Tulisiipi sijoittuu ajallisesti ja maantieteellisesti kiehtoviin raameihin. Amerikkaa ravistelee lama, depressio, joka tuo myös Amerikkaan paremman tulevaisuuden perässä lähteneiden suomalaissiirtolaisten elämään synkkeneviä pilviä. Huhut Neuvosto-Karjalassa olevasta työväen paratiisista saavuttavat myös Minnesotan Suolasaaressa asuvan Frostin perheen sekä heidän yhteisönsä. Agitaattorit kiertävät ja tarjoavat apuaan matkan järjestelyissä. Kesken kiivaiden matkavalmistelujen isoäiti muistuttaa miten hän lähti miehensä kanssa Helsingistä kohti Amerikkaa ja vapautta aikana, jolloin ihmiset alkoivat lakkoilla ja ryssän kasakat hakata ihmisiä. Isoäidin kokemukset eivät kuitenkaan estä Frostin nelihenkistä perhettä sekä heidän naapureitaan Albertia ja hänen tytärtään Lindaa lähtemästä pitkälle laivamatkalle yli Atlantin. Perheen poika Kaarle unelmoi lentämisestä ja myös hänelle matka Karjalaan näyttäytyy matkana vapauteen. Onhan hänellä sitä paitsi matkaan lähtiessä mukanaan itseltään Charles Lindberghiltä saatu ”You’ll be the greatest pilot of the world” -kortti. Karjalan Petroskoissa elämä on aivan muuta kuin se unelma, jota siirtolaiset lähtivät sinne toteuttamaan ja elämään.

Yksi kirjan kauaskantoisimmista kohtauksista on Kaarlen ja hänen ystävänsä Lindan keskustelu joenrannalla Suolasaaressa. Pienen Kaarlen unelma lentämisestä oli niin suuri, että hän pystyi puheellaan piirtämään Lindalle Karjalan ja kaiken sen mikä siellä odotti. Suunnattomat metsät, joissa Lindan isän Albertin sahalle olisi töitä. Karjalan savi olisi sellaista, josta Linda voisi tehdä tiiliä ja toteuttaa unelmansa rakentaa taloja. Tehtaat nousisivat, teitä rakennettaisi. Kaikilla olisi työtä ja kaikesta päätettäisiin yhdessä. Sinne rakennettaisi myös lentokenttiä ja pojat, joilla on kipinä silmissään, pääsisivät lentokouluun. Lindalle Kaarle oli ”kreisi boi”, mutta nimityksen merkitys muuttui tuon puheen jälkeen. Sen jälkeen Linda oli se, joka teki kaikkensa Kaarlen unelmien toteuttamiseksi.

Tarina on ennen muuta Kaarlen eli amerikkalaisittain Charles Frostin, jonka piti kuolla, jotta neuvostokansalainen Gennadi Zamorozkin voisi lentää. Toinen avainhenkilö on Kaarlen ystävä Linda. Kaarlen setä Janne sekä myöhemmin kuvaan astuva Grigori ovat ihmisiä, jollaisia maailma tarvitsee. Janne pysyi rinnalla ja nosti peukkunsa pystyyn, oli tilanne mikä tahansa. Grigori oli yhtä lailla lojaali, olivat olosuhteet miten äärimmäiset tahansa. Kaarlen isä edusti malttia ja parempaan tulevaisuuteen uskomista. Äidin ääni oli puolestaan epäilyksen ääni ja hänen tunteensa ja uskonsa työläisten paratiisia kohtaan oli läpi tarinan torjuva.

Tulisiipi pyörittää nerokkaasti, mutta samalla hyvin luontevasti vapauden ilmentymistä. Kaarle koki, että vain ilmassa ihminen on vapaa. Kuitenkin tarinan käänteet toivat myös hänelle vahvan sanoman vapauden eri särmistä kuten…
”Ihminen tekee itsensä vapaaksi missä vaan. Jos vapauden perässä pitää juosta, saa juosta maailman laidalle saakka.” Sekä ”Vapaus on se tila, jonka raivaat vankilasi sisään.” 

Vapauden ohella kirja kertoo kohtuuttomuuksista ja sopeutumisesta. Kun mikään ei tunnu enää miltään eikä aikaa enää ole ja silti setrien oksien katkominen ja paljaaksi riipiminen pysäyttää, sillä eihän setri ole tehnyt mitään pahaa. Se kertoo sodasta ja siitä, kun ihmisen tappaminen ei tunnu. Maanpetturuudesta. Sosialististen tasavaltojen tahdosta. NKVD:n kuulusteluista. Vankileireistä. Nälästä, jota koettaa taltuttaa kuvittelemalla toisen kurkkuun valuvan leipäpalan olevan omassa kurkussa. Aarteista, joita oppii kuljettamaan kätkien ja joista luopuminen juuri oikealla hetkellä on suurin ja arvokkain teko. Sekä tietenkin lentämisestä, jonka kuvaus on kirjassa niin todentuntuista, että välillä tasapainoaisti oli koetuksella.

JP Koskinen on kirjoittanut upean historiallisen romaanin. Historiallisen romaanin näkökulmasta sen voi nähdä kuvauksena suomalaisten karusta kohtelusta Neuvostoliitossa sekä Stalinin ajan politiikasta. Kirjan toinen osa oli kaikessa karuudessaan niin pysäyttävä, että sen aikana en voinut kirjaa hetkeksikään käsistäni laskea. Tulisiipi on tarinavetoinen kirja, mutta se on samalla kiehtovalla tavalla täynnä tunnetta. Vaikka Tulisiipi näyttää ihmisen hulluuden ja julmuuden, on myös rakkauden, toivon ja vapauden kuvaus niin koskettavaa, että aavistelen jo syvällisiä keskusteluja tuttujen kanssa. Kirja lähtee nimittäin nyt lukukierrokselle, sillä minä aion pitää huolen, että mahdollisimman moni tuttu lukee sen. Tulisiipi on paitsi upea, myös arvokas ja tärkeä! Kirjassa synnytään uudestaan useita kertoja. Se on huikeaa.

JP Koskinen oli vieraanamme Kolme kysymystä kirjastosta -sarjassa. Kuvaukset tehtiin Helsingin kirjamessuilla 24.10.2019. 

Lisätietoja:
JP Koskinen Kirjastokaistalla
JP Koskinen Kirjasampo.fi:ssä
Kirjan jäljillä -blogi

– Riitta Taarasti, 25.11.2019 –

Kommentoi