Kirjastokaista Kirjastojen nettitv & -radio

Kirjastokaista goes Tanzania!

Lauantai 18.10.2014
Päivän kirjurina Tuomas Lipponen

Suomessa ilma viilenee ja talvi tekee tuloaan. Meidän miellyttävä velvollisuus on kuitenkin suunnata kohti Tansaniaa ja kohti toisen Suomen kirjastoseuran Kirjastot ja kehitys -hankketta käsittelevän dokumentin kuvauksia. Tämän reissun kuvausryhmään kuuluvat allekirjoittanut, eli Tuomas Lipponen, Panu Somerma ja Mikko Helander. Tarvittava kalusto oli pakattu jo edellispäivänä ja lauantaina tehtäväksi jäi siirtää itsemme ja matkatavarat Helsinki-Vantaan lentokentälle odottamaan lentoa. Toiselle puolelle maailmaa ei mennä ihan noin vain. Tällä kertaa lentomme kulkevat Helsingistä Amsterdamin ja Nairobin kautta Dar es Salaamiin. Varmistaaksemme kuvausten onnistumisen, pakkasimme kaikki kamerakalustot käsimatkatavaroihin. Tällä tavoin varmistamme, että kaikki tarvittava päätyy perille, mikäli vain itse pääsemme sinne. Ruumaan laskimme vain tukevan jalustan ja kamera-ajoissa käytettävän dollyn.



Sunnuntai 19.10.2014
Päivän kirjurina Tuomas Lipponen

Kuinka ollakaan, Dar es Salaamin kentällä havaitsimme, että tiukasta koneen vaihdosta Amsterdamissa johtuen kaksi laukkua oli jäänyt kyydistä. Toisessa allekirjoittaneen vaatteet ja toisessa jalusta ja dolly. Kiitos nykytekniikan, laukut saatiin kohtuullisen nopeasti paikannettua ja kuulimme, että molemmat ehtivät Dariin ennen siirtymistämme sisämaahan Morogoroon itse kuvauksia varten. Laukkujen paikannuksen lisäksi sunnuntain ohjelmaan ei juuri muuta kuulunutkaan. Keskityimme lähinnä lepäilemään ja palautumaan lähes vuorokauden matkustuksesta. Tässä kohtaa hotellin uima-allas toimi erittäin hyvin.

Panu ja Mikko uima-altaalla Tuomas, Panu ja  Mikko matkalla illalliselle

 


Maanantai 20.10.2014
Päivän kirjurina Tuomas Lipponen

Maanantaina suuntasimme heti aamusta kohti Tansanian kansalliskirjastoa, jossa osallistuimme Kirjastot ja kehitys -hankkeen koulutustilaisuuteen. Oma luentomme käsitteli valokuvien ja videon käyttöä kirjaston markkinoinnissa. Oli hauskaa huomata, että maidemme kehityksen eroista huolimatta kirjastonhoitajat painivat samojen ongelmien kanssa mitä tulee esimerkiksi tapahtumien markkinointiin. Tapasimme myös Tansanian Library and Service Boardin johtajan Alli McHarazon ja keskustelimme tulevista kuvauksista ja dokumentin hyödyntämisestä Tansaniassa. Illan kruunasi illallinen Sea Cliff hotellilla Intian valtameren rannalla. Huomenna suuntaamme auton keulan kohti Morogoroa ja itse kuvauksia.

Marjatta Lahti pitää luentoa

 


Tiistai 21.10.2014
Päivän kirjurina Mikko Helander

Hyvien yöunien jälkeen kävimme aamiaisella ja hyppäsimme kyytiin, joka vei meidät Morogoroon. Minua oli varoiteltu usealta taholta, että matkalla saattaisi olla ruuhkia ja matkanteko saattaisi kestää jonkin aikaa, mutta tällä kertaa onni oli puolellamme. Matka sujui erittäin joutuisasti, maisemat olivat upeita ja pysähdyksellämme nauttimat samosat olivat erittäin maukkaita.

Maukkaat samosat matkalla Morogoroon Tauolla, matka Morogoroon

Määränpäässä majoituksestamme vastaa suomalaisen Leo Söderqvistin pitämä majatalo, Lege’s Guest House, joka sijaitsee vain kivenheiton päässä paikoista, joissa aiomme pääasiallisesti kuvata. Piipahdimme majoituspaikassa pikaisesti, jätimme matkatavaramme huoneisiin ja lähdimme tapaamaan itse dokumentin päätähteä, Mr. Edward Fungoa.

Kuvausvarusteiden pakkaaminen autoon

Tapaaminen sujui erittäin hyvin ja Edwardin positiivinen asenne sekä hänen työpaikkansa, Morogoro Regional Library, tekivät vaikutuksen. Tämän jälkeen lähdimme takaisin majoitukseen purkamaan kuvauskamoja ja tarkistamaan, että kaikki kamat ovat kunnossa ja tallella. Nyt oikeastaan koko kuvaustiimimme vain odottaa huomista, silloin pääsemme nimittäin vihdoin tositoimiin!

Kuvausvarusteita

 


Keskiviikko 22.10.2014
Päivän kirjurina Panu Somerma

Päivä alkoi kuvauskamojen pakkaamisella ja aamiaisella. Klo 8:30 lähdimme kuskimme Michaelin kyydillä Morogoron kirjastolle. Jokainen kuvauspäivä aloitetaan palaverilla kirjastonjohtaja Edward Fungon kanssa, jossa käymme läpi päivän aikataulun. Afrikkalaiseen tapaan suunnitelmilla on tapana muuttua odottamattomasti, joten on paras tsekata aikataulu päivittäin.

Tuomas, Mikko ja Panu matkalla kuvaamaan Morogorossa.

Aamupalaverin jälkeen kuvaamme aina lyhyen haastattelun, jossa Edward kertoo päivän kulusta. Lisäksi näiden päivittäisten haastattelujen tarkoitus on rentouttaa haastateltavaa ja päästä syvemmälle hänen ajatusmaailmaansa.

Kirjastolta suuntasimme paikalliseen sairaalaan, jossa hoidetaan Meningomyeloseelestä kärsiviä lapsia. Tauti johtuu käytännössä tiedon puutteesta. Tansaniassa ei ole neuvoloita eivätkä odottavat äidit välttämättä tiedä mitä raskauden aikana saa ja ei saa tehdä. Tuloksena on syntymästä saakka vammautuneita lapsia. Vaikka hoemme Suomessa mantraa kirjastojen tärkeydestä yhteiskunnan kehittymisessä, on sitä toisinaan vaikea nähdä nykyisen hyvinvoinnin keskellä. Morogorossa kirjaston voi nähdä suoraan pelastavan henkiä yhdessä terveydenhuollon kanssa. Kuitenkin kyse on samasta asiasta – tiedon levittämisestä sitä tarvitseville.

Sairaalasta suuntasimme kuvaamaan Edwardia pitämässä tietokoneopastusta laitakaupungilla. Paikalla oli paljon sairaudesta kärsiviä lapsia. Osa heistä oli parantunut saatuaan tarpeellisen hoidon. Morogorossa ei kuitenkaan ole hoitoon tarvittavia resursseja vaan lapset pitää viedä Dar Es Salaamiin asti. Monilla ei ole tähän mahdollisuutta ja osa lapsista kuolee.

Mikko ja Panu kuvaamassa Morogorossa.

Haastattelimme paikallisen avustusjärjestön edustajaa sekä kyseisen kadun “päämiestä”. He haluavat levittää tietoa ongelmasta ja näyttää millaista kärsimystä se aiheuttaa. Oli raskasta kuvata pieniä lapsia, joilla oli epämuodostumia päässä sekä selkärangassa. Samalla tiedostin kuitenkin, että kertomalla asiasta autamme osaltamme tietoisuuden levittämisessä.

Iltapäivällä olimme saaneet kasaan niin paljon materiaalia, että menimme takaisin guesthouseen purkamaan niitä kovalevyille. Kaikilla pyöri varmasti päässä päivällä näkemämme ja kuulemamme.

Panu lasten kanssa Morogorossa.

Päivän kuvauksien jälkeen työ ei lopu siihen. Puramme materiaalin, järjestämme ja nimeämme tiedostot jälkituotannon helpottamista varten, puhdistamme linssit yms. sekä lataamme kaikki akut sekä patterit. Lisäksi Tuomas käy läpi haastattelut ja minä ja Mikko kuvitusmateriaalin. Tapanamme on myös purkaa koko kuvaukalusto pois kameralaukuista odottamaan seuraavan aamun kasausta.

Varusteiden purkaminen kuvauspävän päätyttyä Morogorossa.

Illalla kävimme syömässä isäntämme Leon kanssa Gymkhana klubilla, joka on länkkärien suosima ruokapaikka ns. country-klubilla. Siellä tapasimme muitakin Tansaniassa asuvia suomalaisia. Kontrasti päivän ja illan välillä oli sen verran iso, että ainakin itselläni oli hieman vaikeuksia nauttia olostani.


Torstai 23.10.2014
Päivän kirjurina Tuomas Lipponen

Päivämme käynnistyi jälleen Morogoron kirjastolta. Edwardin haastattelun jälkeen tarkoituksena oli tavata Masai naisia, jotka tekevät ja myyvät kadulla koruja. Edward on kouluttanut naisia tietokoneen käytössä ja avannut sen luomia mahdollisuuksia esimerkiksi markkinoinnissa. Suomessakin on ollut keskustelua kirjastohenkilökunnan jalkautumisesta asiakkaiden pariin. Tässäpä oiva esikuva! Edward ja pari Morogoron kirjaston henkilökunnan jäsentä virittivät rollupin kadulle ja alkoivat kouluttaa naisia kadun vilinässä ja metelissä. Me taas kuvasimme tilaisuuden ja aina tuon tuosta saimme kertoa kiinnostuneille ohikulkijoille mitä ja miksi olimme tekemässä. Tässä kohtaa tuli ensimmäisen kerran sellainen olo, että piti nipistää itseään. Me todellakin olemme täällä, tässä ympäristössä ja kuvaamme dokumenttia.

Panu kuvaa Masai naisia

Iltapäivällä pidimme pienen tauon, koska Edwardin seuraava koulutus alkoi vasta klo 15:00 Hyödynsimme ajan ja kävimme sandaaliostoksilla. Allekirjoittaneen sandaalit joutuivat aiemmin Suomessa koirani syömiksi. Ehkä se oli kannanotto isännän reissamista kohtaan.

Kello kolme suuntasimme automme kohti Magadun kylää muutaman kilometrin päässä Morogoron keskustasta. Edward oli vieraillut kylässä jo aiemminkin ja paikalla odotettiin innokkaina. Täällä tajusin, että vaikka olimme todella lähellä kaupungin keskustaa, ihmiset elivät todella alkeellisissa oloissa. Vettä kannettiin kylän yhteisestä hanasta ja sähköä ei ollut tänne saakka vedetty. Paikalla oli n. 50 lasta ja nuorta, kylän johtaja sekä paikallisen koulun opettaja. Monelle Edwardin koulutukset ovat ensimmäinen mahdollisuus edes koskea tietokoneeseen. Vaikkei suurin osa ihmisistä muutaman tunnin koulutuksen jälkeen osaakaan vielä mitään ihmeellistä, Edwardin koulutukset toimivat kirjaston palveluiden ja tietoyhteiskunnan mainoksina. Kuvauksien päätteeksi lahjoitin kylän lapsille jalkapallon, jonka poikani Ukko antoi mukaan reissulle. Lasten riemu oli varsin liikuttavaa nähtävää ja heti luvan saatuaan he kirmasivat kohti kylän jalkapallokenttää riemunkiljahdusten saattamana.

Magadun kylässä Magadu pallo


Perjantai 24.10.2014
Päivän kirjurina Tuomas Lipponen

Perjantaiaamuna suuntasimme kohti aivan Morogoron vieressä kohoavia Uluguru vuoria. Tarkoituksenamme oli kuvata laajaa kuvaa kaupungista vuorilta päin. Kuulin jo viime reissulla vuosi sitten kuljettajaltamme Michaelilta, että vuorilla olisi mahdollista päästä myös uimaan vuoristojoen vesiputoukseen. Aloitimme nousun saksalaisten kolonialistien 1800 luvulla rakentamalta lodgelta. Olimme ymmärtäneet matkan pituuden hieman väärin ja kevyen reippailun sijaan kiipesimme tunnin verran jyrkkää vuoristopolkua kameralaukkujen kera. Välillä alkoi jo usko loppua, mutta huipulle päästyämme maisemat ja fiilis oli kyllä kaiken vaivan arvoinen. Tässä kohtaa pitänee muistuttaa, ettemme siis nouseet kaikkein korkeimmalle huipulle. Meidän reittimme korkein kohta oli ehkä noin 1500 metrissä. Kun olimme saaneet tarvittavat kuvat ja levänneet tarpeeksi jatkoimme polkua eteenpäin. Oppaamme kertoi, että polku kiertää takaisin lähtöpaikalle ja loppumatka olisi suurimmaksi osaksi alamäkeä. Yllätykseksemme täältä ylhäältä löytyi kylä ja reittimme kulki sen läpi. Ihmiset tervehtivät iloisesti ja lapset juoksivat kappaleen matkaa perässämme ja kikattivat vaalealle ihollemme. Joka puolella kasvoi banaania ja maistoimme myös paikallisia vadelmia suoraan pensaasta. Kappaleen matkaa kuljettuamme alkoi korviimme kuulua kohinaa ja hetken päästä näimme edessämme uskomattoman hienon vuoristojoen vesiputouksen. Koska olimme sopineet tapaavamme Edwardin kirjastolla puolen päivän aikaan, kävimme pikaisesti kastautumassa putouksen alla ja jatkoimme sitten matkaa. Autolle päästyämme jalat olivat aikalailla hapoilla, mutta toisaalta kukaan ei olisi vaihtanut kokemuksta mistään hinnasta. Upea tapa aloittaa päivä.

Mikko kiipeää vuorta Matkalla huipulle Panu lepää nousun jälkeen Etualalla kuvausryhma taustalla morogoro

Vesiputous

Edwardin kanssa suuntasimme kohti Kilakalan kylää ja siellä toimivaa naisten ryhmää. Naiset olivat kerääntyneet ryhmäksi ja perustaneet pankin, johon kaikki laittoivat osan tuloistaan. Yhteisellä kassalla he hankkivat sitten tarvikkeita kylään, joihin heillä ei olisi yksittäin rahaa. Edwardin koulutus sai jälleen innokkaan vastaanoton. Ainoa parannus, mitä naiset toivoivat oli, että Edward kävisi kylässä joka päivä. Kylästä on Morogoron keskustaan ja kirjastolle matkaa noin 5 kilometriä ja naiset tai heidän lapset eivät normaalisti ehdi arkiaskareiden lomassa vierailla siellä. Ehkä tulevaisuudessa kylä saa oman kirjaston, kiinnostusta ainakin olisi.

Edward Kilakalan kylässä


Lauantai 25.10.2014
Päivän kirjurina Tuomas Lipponen

Lauantaina luvassa oli varsin eksoottinen päivä, jos kohta koko reissu oli jo tähän mennessä ollut eksotiikkaa pullollaan. Tänään suuntaisimme kohti Kambalan Masai kylää. Osa Masai naisista, joita Edward oli kouluttanut kaupungissa, oli kotoisin Kambalasta. Edwardin tarkoitus oli viedä kylän koululle kirjoja, jotka muodostaisivat uuden koulukirjaston pohjan. Samalla luvassa oli myös tutustumista tietokoneisiin. Tällä kertaa matka kohteeseen oli varsin pitkä. Ajelimme ensin noin 35km maantietä ja sen jälkeen kurvasimme kohti puskaa ja jatkoimme hiekkateitä pitkin vielä parikymmentä kilometriä. Edward ajeli edellä omalla pienellä Suzukillaan ja me tulimme
perässä Toyotan maasturilla. Autojen kokoerosta huolimatta Edward ajeli hurjaa vauhtia pitkin huonokuntoista tietä ja meillä oli oikeasti kova homma pysyä perässä. Annoimmekin tapahtuneen johdosta Edwardille uuden lisänimen ”Rally Librarian”.

Panu ja Kambala kyltti

Paikan päällä odotti ihka aito Masai kylä. Masaiden pukeutuminen ja elintavat olivat jossain määrin tuttuja televisiosta, mutta tässä sitä nyt oltiin paikan päällä kuvaamassa kylää muiden nähtäväksi. Mikon korvalävistykset muistuttavat Masaiden tapaa venyttää korvalehtiään ja Mikko herättikin suurta hilpeyttä kyläläisissä. Edward lahjoitti kirjat kylän koululle ja piti jälleen esityksen kirjastosta, tietokoneista ja näiden luomista mahdollisuuksista Tansanian kehitykselle. Koulutuksen jälkeen kävimme kylän johtajan toimistolla ja vierailimme myös paikallisessa Health centerissä, joka oli muuten suomalaisten rakentama. Kokemuksen autenttisuuden varmisti myös lämpötila, joka puskassa nousi n. 37C hujakoille. Kuvausten jälkeen paikallinen pappi piti rukoushetken projektimme puolesta. Täältä suuntasimme Masai markkinoille, jotka järjestetään joka lauantai läheisessä kylässä jonka läpi tulimme aamulla. Mukaan lähteneet Masai miehet ohjasivat meidät oikotielle ja ajoimmekin suurimman osan matkasta markkinoille keskellä puskaa. Jälleen oli tarve nipistää itseään. Markkinoilla maistoimme Panun kanssa grillattua vuohta ja ostimme matkamuistoja.

Mikko kuvaa Masai koululla Masai koulu

Mikko ja dolly

Sunnuntaina oli reissun ainoa vapaapäivä ja olimme varanneet pienen safarin majoittajamme Leo Söderqvistin kautta. Ohjelmassa oli grillausta, illanviettoa, sekä yöpyminen savannilla. Sunnuntaina menisimme käymään Mikumin luonnonpuistossa katsomassa eläimiä. Vaihdoimme pikaisesti vaatteet majapaikassa ja suuntasimme kohti paikkaa, jonne Leo apulaisineen oli mennyt jo pystyttämään leiriä. Paikalta löysimme tyytyväisen matkanjärjestäjän. Leo oli käynyt aiemmin päivällä metsällä ja onnistunut kaatamaan Impalan, jonka kohtalona oli päätyä illalliseksemme. Leiripaikkamme oli ison apinanleipäpuun alla ja maisema oli uskomaton. Meille oli tehty iso leirinuotio ja söimme illallista auringonlaskun jälkeen tähtitaivaan alla. Paikalla oli kaksi telttaa, mutta kuultuamme mahdollisuudesta nukkua taivasalla, ei telttaan meno tullut mieleenkään. Nukahdimme katsellen linnunrataa. Nipistin itseäni pariinkin otteeseen.


Sunnuntai 26.10.2014
Päivän kirjurina Tuomas Lipponen

Heräsimme auringonnousun aikaan, eli kello kuusi. Tansania on niin lähellä päiväntasaajaa, että päivä ja yö ovat aika tarkkaan saman mittaisia. Aamukahvit savannilla lämmittävät mieltä vielä pitkään Suomen pimeässä talvessa. Leiripaikkamme oli Morogoron ja Mikumin kansallispuiston puolivälissä ja ajomatkaa ei ollut kuin muutamia kymmeniä kilometrejä. Kuulimme matkalla, että Mikumin ympärillä ei ole mitään aitaa, eli kaikki eläimet petoeläimet mukaanlukien olisivat voineet vapaasti vierailla leirissämme. Käynti Mikumissa oli niin sanoinkuvaamattoman hieno, että tyydyn vain laittamaan tähän muutamia kuvia. Useita nipistyksiä.

Mikumin portti Tuomas, panu ja elefantti

Panu apinanleipäpuussa, Mikumi


Maanantai 27.10.2014
Päivän kirjurina Mikko Helander

Virkistävän, mutta tapahtumarikkaan vapaapäivän jälkeen olimme valmiit taas uuteen kuvauspäivään. Ohjelmassa oli Morogoron kirjaston kuvituskuvien kuvaamista, sekä Glidecam kädessä pyörimistä kaduilla. Tämän lisäksi kuvasimme vielä useita gigatavuja kadun vilinää sekä sliderin että jalustan päältä.

Aamupäivän olimme siis kirjastolla kuvaamassa ja jo klo 11 aikaan kirjaston lukupaikat olivat lähes täynnä, joten saimme erittäin käyttökelpoista materiaalia dokumenttielokuvaamme varten. Suurin osa kirjaston käyttäjistä olivat nenä kiinni oppikirjoissa ja Edward kertoikin, että koulujen lopputentit olivat kovaa vauhtia lähestymässä. Myös sanomalehtien lukijoita oli runsaasti.

Panu ja Mikko kuvaamassa

Kun olimme valmiita kirjastolla, siirryimme kadulle seurailemaan Edwardia Glidecam vuoroin Panun ja allekirjoittaneen kädessä. Kuvasimme useita eri pätkiä useista eri kuvakulmista ja herätimmekin hieman huomiota näin tehdessämme. Tapasimme paikallisen koulutarkastajan, joka oli kiinnostunut tekemisistämme, jonka lisäksi tapasimme englantilaismiehen, Barnabaksen, joka oli erittäin kiinnostunut dokumenttien tekemisestä. Barnabas oli asunut nuorena ympäri Afrikkaa, myös pitkän aikaa Morogorossa ja hän puhuikin sujuvaa swahilia. Nyt yliopiston Englannissa käyneenä, hän oli palannut Afrikkaan ja Morogoroon työskennelläkseen kirjankustannusalalla. Kävimme illalla Barnabaksen kanssa syömässä ja juttelimme pitkät pätkät kameroista, kameravarusteista ja ylipäätänsä dokumenttien sekä videoiden tekemisestä. Erittäin mukava tuttavuus siis 🙂

Panu kuvaamassa

Glidecam-sessioiden jälkeen kuvasimme vielä hieman Edwardia kävelemässä kadun vilinässä, jonka jälkeen päästimme hänet oman työnsä pariin. Tästä jatkoimme kuvaamaan kadun vilinää ja päädyimme pystyttämään slideria liikenneympyrän keskustaan, jossa saimmekin kuvata melko rauhassa hyvän tovin. Lämpötila liikenneympyrän keskellä lähenteli +40 astetta ja limua kului jokaiselta useampi pullo. Hikoiltuamme melko kauan liikenneympyrässä, lähdimme vielä kuvaamaan Edwardia hänen toimistollaan, johon päätimme päivän kuvaukset. Illalla tarkastelimme vielä kuvakäsikirjoitusta sekä kuvattuja materiaaleja ja totesimme, että kuvaukset olivat paria kaupunkikuvaa vaille siinä. Tästä oli erittäin mukava jatkaa iltaa ja kohti viimeistä kokonaista päivää Morogorossa!

Panu ja Mikko kuvaamassa Panu kuvaamassa

Suunnittelua


Tiistai 28.10.2014
Päivän kirjurina Panu Somerma

Muutamaa kuvaa lukuunottamatta olemme saaneet kaiken tehtyä. Puuttuvat kuvat olivat ylhäältäpäin kuvattuja katukuvia, joita olin alunperin suunnitellut kuvattavaksi vuorelta. Se oli kuitenkin niin kaukana kaupungista, että emme saaneet aivan halutun kokoisia kuvia.

Nukuimme hieman tavallista myöhempään ja menimme Morogoron kirjastolle vasta kello 10. Tapasimme Edwardin ja tiedustelimme mahdollisia paikkoja kuvata (esim. hotelleja ynnä muita korkeita rakennuksia). Sopivaa hotellia ei tullut kenenkään mieleen mutta kirjaston vieressä on rakenteilla korkea talo. Se on kuitenkin vasta tekeillä, joten helppoa pääsyä sinne ei ollut. Jouhevana miehenä Edward lähti kuitenkin selvittämään asiaa.

Noin puoli tuntia myöhemmin hän palasi ja kertoi, että asia on kunnossa. Lähdimme siis joukolla keskeneräiseen tornitaloon, jota rakennuttivat kiinalaiset. Päästyämme paikan päälle meille haettiin kypärät ja lähdimme nousemaan portaita kohti kattotasannetta. Rakennusmiehet olivat kiinnostuneet touhuistamme ja vietimme noin puoli tuntia kuvaten ja jutellen heidän kanssaan. Saimme tarvittavat kuvat ja poistuimme tyytyväisinä – kaikki on nyt tehty.

Kävimme syömässä lounasta ja palasimme Guesthouseen purkamaan loput materiaalit ja aloittamaan kuvauskamojen pakkailua huomista varten. Paluuta varten varusteita ei tarvinnut pakata aivan niin tarkasti, kunhan kaikki herkkä elektroniikka tulisi matkustamoon. Käytimme siihen muutamia tunteja.

Illalla veimme Edwardin syömään Dragoneers nimiseen ravintolaan. Mukana oli myös kuskimme Michael. Vietimme mukavan illan ja voitin neljä biljardimatsia putkeen baarin puolella. Vietyämme Edwardin kotiin piipahdimme vielä kuuntelemassa livebändiä paikallisella klubilla. Hieno päätös onnistuneille kuvauksille.


Keskiviikko 29.10.2014
Päivän kirjurina Panu Somerma

Aamulla laitoimme loput kamat kasaan ja lähdimme haikeina kohti Daria. Pysähdyimme vielä matkalla tutustumaan paikalliseen äänitystudioon, jota piti Expellah niminen kaveri. Hän on asunut myös suomessa ja puhuu hyvää suomea joka oli iloinen ja hauska yllätys. Sovimme olevamme yhteydessä netin välityksellä ja tapaavamme kunhan taas pääsisimme Tansaniaan.

Tushi Records auto Tushikamane Records

Tushikamane Records Tushikamane Records

Vuorten jäädessä taakse tajusin olevani matkalla kotiin. Matka oli mennyt vielä nopeammin kuin olin odottanut. Jokainen päivä oli niin täynnä jännittäviä tapahtumia ja tiivistä kuvaamista, että pimeys laskeutui aina yllättäen.

Päästyämme Dar Es Salaamiin teimme vielä pienet tuliaisostokset ja menimme Protea hotellille tapaamaan Marjattaa, Minnaa ja Paulaa. He lähtivät vielä kaupungille syömään paikallisten kirjastolaisten kanssa mutta me jäimme nauttimaan oman ateriamme hotellille. Sen jälkeen lähdimmekin jo lentokentälle.

Useiden turvatarkastusten jälkeen pääsimme odottamaan lentoa kotiin…


Lue lisää:

Suomen kirjastoseuran Kirjastot ja kehitys -hanke
Portti maailmaan -dokumentti
Edward – the Street Librarian -video

Kommentoi