Kirjan jäljillä: Kai Sadinmaa – Kuolleiden kirja

Kai Sadinmaa: Kuolleiden kirja (Into, 2019)
Kannen suunnittelu: Perttu Lämsä

Alkukesän vihreys ja raikkaat tuoksut hellivät kaikkia aisteja ja aurinko lämmittää kasvoja. Mikä saa kirjoittamaan bloggauksen Kuolleiden kirjasta, kun luonto ympärillä tihkuu elinvoimaa? Juuri se! Koronakevät on ollut monelle raskas, mutta luonto näyttää voimansa. Kuolleiden kirjan näyttämönä on hautausmaa. Hautausmaat ovat paitsi muistamisen ja surun paikkoja myös ehtymättömiä tutkimusmatkojen ja parhaimmillaan luonnosta nauttimisen keitaita.

Tietokirjailija ja pappi Kai Sadinmaa vietti kesän Malmin hautausmaalla, johon hänet oli palkattu olemaan läsnä ja tarvittaessa ihmisten tukena. Kuolleiden kirja syntyi niistä ajatuksista ja kohtaamisista, joita tuo kesä hänelle toi. Kuolleiden kirja on erikoinen tietokirja. Se on vaeltamista suuren hautausmaan loputtomilta tuntuvilla käytävillä ja samaan aikaan kokoelma kirjoittajansa vaeltavia ajatuksia. Kirja on ennen muuta uskollinen sille, millaista on myös ihmisen vaellus maailmassa sekä millaisia ajatukset ovat usein uusien asioiden äärellä. Historiallisia ajanjaksoja käsitellessä pintaan nousevat kirjoittajan mielipiteet ja arvomaailma. Se ei heikennä kirjaa, vaan tekee siitä konstailemattoman ja rehellisen oloisen kuvauksen matkasta, jonka Sadinmaa on hautausmaalla työskennellessään tehnyt.

Kirjaa aloittaessani pysähdyin monen detaljin kohdalle ja hain lisätietoja, milloin Elonetistä milloin Wikipediasta. Se ei johtunut siitä, että kirjasta olisi puuttunut jotain. Harhailuni tietolähteiden pariin oli puhtaasti kirjan herättämää kiinnostusta henkilöitä, paikkoja ja historiallisia vaiheita kohtaan. Lukutyylini alkoi viitata siihen, että kirjan lukeminen tulisi olemaan hyvin pitkä projekti. Luovuin lisätietojen haeskelusta ja antauduin sille, että kuulen tarinoista ja ihmisistä ne asiat, joita Sadinmaa on valinnut kerrottavaksi ja mitä hänelle on kerrottu. Tuossa vaiheessa tuntui niin kuin olisin lähtenyt kulkemaan kirjailijan mukana. Kaikki ei ollut mukavaa luettavaa. Käynti krematoriossa ja se mitä ruumiille tapahtuu, on varmasti meille kaikille mukavuusalueen ulkopuolella. Myös tarinat ihmisten julmasta kohtelusta heidän elinaikanaan olivat kipeää luettavaa. Surullisinta oli kuitenkin se unohdus, josta moni hautakivi tai niiden katoaminen kertoi. 

Sadinmaa kertoo valloittavasti hautausmaan puista. Ne loivat kirjaan oman vahvan kerroksen. Sadinmaa kirjoittaa puista lähestulkoon samalla herkkyydellä kuin ihmisistä. Puut ovat kirjassa yksilöitä ja niillä on elinkaaret, jotka tuodaan kunnioittavasti esille. Puiden kautta käsittely siirtyy tuon tuosta ihmisen ja luonnon väliseen suhteeseen.

Kuolleiden kirja kertoo monen Malmin hautausmaalle haudatun kuuluisuuden elämänvaiheista ja kuuluisuuden kääntöpuolesta. Mukana ovat mm. Tauno Palo, Laila Kinnunen, Mikko Niskanen, Armi Aavikko ja Olavi Virta. Suomen historian kipeät vaiheet tulevat käsitellyksi niiden uhrien kautta, joita sotien ja väkivallan vuodet toivat. Samoin monen tuntemattoman haudan nimien, synnyin- ja kuolinvuosien takaa avautuu arvailuja niiden ihmisten elämästä. Kuolleiden kirja ei ole vain kuvaus Malmin hautausmaasta tai opas siellä kävelyyn. Se kertoo paljon enemmästä. Se kertoo jokaisesta hautausmaasta ja ihmisestä perimmäisten kysymysten äärellä. 

Sadinmaa kuvaa teostaan sanoin ”Kuolleiden kirja – eli kuinka kävelin Suomen suurimman hautausmaan halki ja opin kaiken elämästä, hautaamisesta, rakkaudenkaipuusta ja puista”. Kaiken on vahvasti sanottu. Vahva oli myös se ajatustenvirta, jonka teos minulle lukijana jätti. Hautausmaat kävely-, tutkiskelu- ja puutarhakohteina ovat kuuluneet tapoihini jo kauan. Uteliaisuus ja herkkyys hautausmaiden historiaa ja hautakiviin kaiverrettuja nimiä kohtaan tartutettiin minuun jo lapsena kotoa. Sadinmaan kirja toi suhteeseeni hautausmaihin uuden kerroksen. Kirjan etu- ja takakansien sisäpuolella on kartat. Tutkin niitä samalla kun luin kirjaa. Viimeksi olen tehnyt niin lukiessani kirjaa Taru sormusten herrasta. Pysähdyttävä ajatus! 

Kirjan jäljillä -bloggauksissa on aina mukana myös video. Video liittyy joko suoraan esiteltyyn teokseen, tai se voi olla joku muu yhdessä kirjailijan kanssa tekemämme ohjelma. Kai Sadinmaa oli vieraanamme Kolme kysymystä kirjastosta -sarjassa. Kuvaukset tehtiin Kallion kirjastossa 26.9.2019.

Lisätietoja:
Kai Sadinmaa Kirjastokaistalla
Kai Sadinmaa Wikipediassa
Kirjan jäljillä -blogi

– Riitta Taarasti, 2.6.2020 –

Kommentoi