Cult24-kolumni: Suomalainen kirjasto kulttuurin vientituotteena

Globalisaatio on sana, joka nousee esille alalla kuin alalla puhuttaessa viime vuosikymmenten trendeistä. Vaikka kansainvälisyydestä on tullut itsestäänselvyys, vaikuttaa siltä, että Suomi on kääntänyt viime vuosina hieman selkäänsä muulle maailmalle.

Koska pidän sisäänpäin kääntymistä epätoivottavana kehityssuuntana, nostan esille pienen, mutta vaikutuksiltaan hyvinkin merkittävän tapauksen. Globalisaatio mahdollistaa hyvinvoinnin edistämistä kehitysmaissa viemällä sinne jotain, jossa olemme maailman parhaita eli kirjasto-osaamista.

Olen seurannut läheltä kollegoita, jotka ovat mukana Namibian Windhoekin köyhille asuinalueille kirjastoja perustavassa projektissa. Kollegat ovat kertoneet miettineensä projektin alkuvaiheissa onko heillä rohkeutta tai edes oikeutta lähteä viemään lukemiskulttuuria suurten tarinankertojien mantereelle. Samoin lähtijöiden mieltä on kaivertanut ajatus sitä, miten uuden kulttuurin juurruttaminen vaikuttaa ylipäätään alkuperäiskulttuuriin.

Kirjasto on siitä mainio vientituote, että pelko aiempien kulttuurien väistymisestä ja syrjäyttämisestä on turha. Kirjastoon mahtuvat sulassa sovussa niin lukeminen kuin tarinankerrontakin. Jos haluamme pohtia riskejä globalisaation alkuperäiskulttuureja rapauttavasta vaikutuksesta, niin toki kirjaston perustaminen slummiin voi luoda toivoa, jota asukkailla ei aiemmin ollut sekä häivyttää epätasa-arvoa. Tämän riskin voimme ottaa kevein mielin.

Ensimmäinen projektin tuloksena perustettu kirjasto avattiin Windhoekiin suomalaisten avustuksella. Nyt paikalliset pyörittävät sitä. Käyttö on vilkaista ja kirjasto on kuin keidas köyhällä alueella. Paikalliset vapaaehtoiset opastavat yhteisön jäsenille Internetin käyttöä ja järjestävät lapsille läksyapua. Toinen vastaava kirjasto on jo perustettu Windhoekiin täysin namibialaisten omin voimin.

Globalisaation vaikutuksesta tieto, ihmiset, palvelut ja tavarat liikkuvat ja vaikuttavat kaikkialla maailmassa. Koska Suomi elää globalisaatiosta, niin lakataan poimimasta rusinoita pullasta ja avaudutaan myös antamaan. Ei ole paha juttu, jos osaamme jotain hyvin ja jaamme osaamisemme muille. Jos idea on tarpeeksi hyvä, se lähtee elämään ja kehittymään. Ei ole meiltä pois, jos hyvinvointi kasvaa maailmanlaajuisesti.

Kuva: Panu Somerma

– Riitta Taarasti –


Tämä kolumniteksti on julkaistu alunperin 7.3.2014 ilmestyneessä Cult24 Magazinessa. Cult24 oli suomalainen kulttuuriin painottunut ilmaislehti, joka ilmestyi vuosina 2012–2014. Lehti lakkautettiin kannattamattomana kesäkuussa 2014. Lehden päätoimittajana oli Pauli Jokinen. Lehteä jaettiin ilmaiseksi noin 140 telineestä Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla ja sen painos oli 30 000 kappaletta. Lehden rinnalla sitä täydentämässä oli verkkosivusto Cult24.fi.

Lue lisää:
Kaikki Cult24 Magazinessa julkaistut Riitta Taarastin kolumnit

Kommentoi