Kirjan jäljillä: Marko Annala – Kuutio

Marko Annala: Kuutio (Like, 2020)

Marko Annala tarttuu kolmannessa romaanissaan näennäisen tavallisiin aiheisiin, mutta tarjoaa kirjan tarinan kautta kiinnostavan matkan isyyden tuomiin ja parisuhteen päättymisen aikaansaamiin muutoksiin ihmisessä. Kirja kuvaa hienovaraisesti ja uskottavasti sitä, miten vanhemmuuden ja parisuhteen kautta jotain entisestä itsestä katoaa, jokin muuttaa muotoaan ja vaikeuksista huolimatta parhaimmillaan tilalle saa jotain käsittämättömän suurta ja hienoa.

Kuutio kertoo miehestä, joka työskentelee pelimedian päätoimittajana. Hän on päätynyt asumuseroon puolisonsa kanssa, sillä arjen pyörittäminen tiiviisti raivokohtauksia saavan Aatos-pojan vanhempina on saanut heidät ajautumaan etäälle toisistaan. Järjestely ei kuitenkaan miellytä kirjan minäkertojaa. Hän haluasi elää tavallista yhteistä arkea kaikkine haasteineen. Kirjan päähenkilö halusi olla perheenpää ja isä. Hänestä tuli kuitenkin pojalleen osa-aikavanhempi ja vaimolleen mies menneisyydestä. Muutoksen arkeen tuovat Anki sekä hänen poikansa Lauri, josta Aatos saa ystävän. Ankin ehdotus päähenkilön kerrostalon päätyyn maalattavaksi muraaliksi voitti taloyhtiön äänestyksessä. Talo oli muuttunut erityisen rumaksi, kun sen kyljessä kiinni ollut homekiinteistö purettiin eikä tilalle rakennettu mitään. Talo muutti muotoaan kahden talon kokonaisuudesta irralliseksi kuutioksi, jonka näkyvin sivu oli ikkunaton auki revitty tiiliseinä. Siinäpä lähtökohdat ja rakennuspalikat koko tarinalle. Mainittakoon, että päähenkilö ei äänestänyt muraalivaihtoehtojen äänestyksessä Ankin ehdotusta.

Kirjan minäkertoja tekee väkevän matkan niin isänä kuin puolisonakin. Vanhemmuuden suuret odotukset ovat saaneet hiertymiä arjen rattaissa. Päähenkilö rakastaa ajatusta olla isä, mutta isänä olemista hänen on vaikea rakastaa. Isyys kulkee paitsi päähenkilön ja Aatoksen arjen kuvauksena myös ylisukupolvisena kokemuksena. Päähenkilö harrastaa vapaa-aikanaan suvun vaiheiden tutkimusta kirjoittamalla tarinamuodossa kohtauksia aiempien sukupolvien arjesta. Suvun miehet näyttäytyvät väkivaltaisina ja vaikeina persoonina niin isinä kuin puolisoinakin. Viittauksia päähenkilön omaan lapsuuteen on vain vähän. Välit omiin vanhempiin ovat etäiset ja satunnaiset. Etäisyydestä kielii myös se, että päähenkilön koulukuvissa hän oli samassa collegepaidassa peräkkäisinä vuosina. Kukaan ei tainnut muistaa kotona pojan koulukuvauspäivää. Tehdessään kirjoitustyön kautta pesäeroa menneiden sukupolvien miehiin, päähenkilö pohtii kuitenkin omalla kohdallaan, miten yhtä aikaan voi ikävöidä lapsuuttaan ja inhota sitä. Omalle lapselleen hän haluaa selkeyttä ja huolettomuutta yksinäisyyden tilalle. Omalle lapselleen hän on rakastava ja läsnä.

Toinen kirjan matkoista on matka puolisona. Sillä matkalla päähenkilö joutuu nöyrtymään. Hän pitää halveksuttavana työkaverin letkauttamaa ”kuplat loppuivat vissystä” -syytä avioeroon sekä sitä, että hänen oma puolisonsa ei enää jaksanut. Kirjan päähenkilön ja hänen vaimonsa asumuseron piti olla väliaikainen. Annala kuvaa hienosti vaimon lähtemisen ja etääntymisen aiheuttamaa tahraa päähenkilön mielessä ja sielussa. Rakkaus on hänelle tahdon asia ja rakastaminen kykyä nähdä toinen rakastettavana myös vaikeina aikoina ja vaikeiden asioiden äärellä. Päähenkilö oli vakaasti sitä mieltä, että onni pitää tehdä. Mutta tarinan edetessä ja sielun kipujen kalvaessa, minäkertoja on yhä vähemmän moralisti. Hän pohtii miksi he eivät kyenneet näkemään enää toisiaan ja miksi he yhdessä kadottivat uskon toisiinsa. Ennen muuta hän oppii näkemään, että myös hän olisi voinut toimia toisin.

Tässä kirjassa virheillä on valtavia seurauksia. Virhe-tematiikkaa voi löytää monesta kohdasta. Niitä yhdistää ymmärrys tekijää kohtaan. Virheet johdattavat kuitenkin aina uuteen. Toinen vahva tekijä on Rubikin kuutio. Se rytmittää lukuja, on mukana monessa käänteessä sekä linkkinä sukupolvien välillä. Rubikin kuution ohella pelaaminen ja pelien kulku toimivat hetkittäin tunteiden purkamisen areenoina.

Päähenkilöä ja hänen poikaansa Aatosta lukuun ottamatta muut henkilöt jäävät kirjassa hyvin ohuiksi. Pidän sitä hyvänä ratkaisuna, jotta tarinan kiintopiste pysyy päähenkilön ja hänen poikansa lähellä. Aatos yrittää kovasti, mutta horjuu tunteidenhallinnan ja oppimisvaikeuksiensa johdosta. Hän tarvitsee paljon huomiota ja sanoja uskoakseen itseensä. Ex-vaimo Virpi kääntyy ovella ja välttelee tiiviitä yhteydenottoja. Hänen kauttaan lukija saa kuitenkin vahvoja takaumamielikuvia. Virpi sanoo ex-miehelleen, ettei tämä koskaan mieti, miltä hänestä tuntuu. Ex-vaimo ei kaivannut sanojensa mukaan ”kahta lasta”. Anki on mukava ja turvallinen, mutta Ankilla on vahva ja horjumaton oma näkemys siitä, miten asioiden pitää edetä ja mikä niiden tila kyseisellä hetkellä on. Päähenkilön sisko Mirka piipahtaa tyttärensä Siirin kanssa teoksessa hipaisunomaisesti. Työkaverit Janne ja Anne rakastuvat toisiinsa kohtalokkaalla työmatkalla, jonka jälkeen he jättävät puolisonsa. Vaaranmerkit väijyvät kuitenkin jo heidänkin liittonsa yllä. Nuori työharjoittelija Ilona edustaa spontaaniudessaan ja riippumattomuudessaan päähenkilölle vierasta maailmaa, mutta heidän maailmansa kohtaavat päähenkilön kannalta käänteentekevästi.

Kirjan tummista sävystä huolimatta tarina on maustettu myös huumorilla. Ilonan maailman vastakohtana kirjaan ilmestyy kohtauksenomaisesti rouva, joka käskee päähenkilön ja Ilonan pysäyttämän auton pois kirjastoautopysäkiltä, sillä se on varattu juuri kirjastoautolle kerran viikossa. Irrallinen tapahtuma, joka kuitenkin antaa rajojen rikkomisen tematiikan kautta jo viitteitä myöhempiin tapahtumiin. Myös arjen kuvauksessa on mukana hetkittäin huumoria. Tuskin muuten spoilaan, jos kerron, että kirja sisältää vinkin miten ruuvi saadaan ruuvattua, vaikka sen kierteet eivät saisi kosketusta puuhun.

Kuutio on paitsi tarina vanhemmuuden tuomasta riittämättömyydestä, myös niistä arjen pienistä teoista ja vaikeuksista selviämisistä, jotka ovat lopulta niitä kaikkein merkittävimpiä asioita. Nuo samat asiat koskevat myös parisuhdetta. Kun Annala kirjoittaa miten päähenkilöä sattuu sieluun eikä hän voi sille mitään, minä lukijana uskon. Kun hän kirjoittaa päähenkilön rakastavan lastaan niin että koskee, niin senkin lukijana tunnen ja uskon. Nuo ovat asioita, joita elämä meille tuo. Niistä asioista Annala on kirjoittanut taitavasti ja mielenkiintoisesti. Rivien välistä nousee yksi sana ylitse muiden – luottamus. Luottamuksen läsnäolo tai sen puute. Miten ihana asia on, että vaikka kuinka suututtaa tai olen hankala, niin sinä et katoa.

Marko Annala oli mukana Löytöretki musiikkiosastolla -sarjassa. Kuvaukset tehtiin Tampereen Metsossa 16.5.2019. Kuvausten aikaan Annala kirjoitti Kuutio-romaaniaan.

Lisätietoja:
Marko Annala Kirjastokaistalla
Marko Annala Kirjasampo.fi:ssä
Kirjan jäljillä -blogi

– Riitta Taarasti, 14.10.2020 –

Kommentoi