Kirjan jäljillä: Jani Nieminen – Komero

Jani Nieminen: Komero (Like, 2019)

Jani Niemisen Komero on kertomus JaniBoysta ja ahtaan oloisesta maailmasta hänen ympärillään. JaniBoy asuu eteläpohjalaisessa Alamon kylässä, jossa elää vahva perinne miehen mallista. Muotin saranat natisevat runoja kirjottavan JaniBoyn ympärillä. Ne natinat kuljettavat lukijan läpi JaniBoyn lapsuuden, nuoruuden ja varhaisten aikuisuusvuosien.

Komeron henkilögalleria on kiehtova. Hahmot ovat ronskeja, kuten on myös heidän tapansa puhutella toisiaan. Ronskius ei kuitenkaan poista ystävien, perheenjäsenten ja eri sukupolvien siteiden vahvuutta ja lämpöä. Myös rakkauden ja välittämisen dialogi on kovaa. Erityisen kiehtovia hahmoja ovat Jouko-setä, joka on rohkea oman tiensä kulkija, sekä isoäiti, joka tuo kirjaan maagisia kangastuksia. Isoäidistä tuli lintu, Jouko jäi elämään esikuvana lähtemisen mahdollisuudesta. Heistä molemmat jättivät omalla tavallaan herkälle nuorelle miehelle viestin. Kun vastaan tulee tienristeys, jonka yhdessä viitoista lukee, ettei itseään kannata ottaa liian vakavasti, on se tie oikea.

Ystävyyden kuvaaminen kietoutuu myös lähtemisen ja jäämisen tematiikkaan. JaniBoy, Tiina ja Jarno kulkevat osana toistensa elämää läpi teoksen vuosien. Tiina uskaltaa elää vahvasti jo Alamossa. Tie vie eteenpäin, mutta kolhuilta se ei säästä. Valokuvaus voisi luoda Jarnolle väylän, mutta hänen osanaan on jäädä ja se puolestaan sinetöi hänen kohtalonsa.

Vaikka kylän ilmapiiri on osoitteleva, saa JaniBoy kotoa mandaatin kutsumuksensa toteuttamiseen. Huolimatta siitä, että hänelle räväytetään elämän realiteetit kysymällä ”Millä se sellainen elämä elätetään, jossa tekee mielensä mukaan?”, saa hän myös viestin, että kaikki painivat jollakin tasolla vaihtoehtoisten valintojen äärellä: ”On tärkeää, että lähellä on meri tai raiteet, on tärkeää tietää, että pystyy lähtemään, kauaskin”.

Kirjan alussa koin olevani osin vieraalla maalla. Kirjan päähenkilön tapaan minäkin olen elänyt teinivuodet 80-luvulla, mutta tytön kokemusmaailmasta ja Itä-Suomessa. Erot eivät rajoittuneet tietenkään sen kaltaisiin detaljeihin, että Länsi-Suomen hakijaisen sijaan meillä maksettiin hakuria, vaan koko poljento oli erilaista. Kirjan päähenkilö kaipasi lapsuutensa autokaupunkia. Paikkaa, jossa ihmiset puhuivat ruotsia ja jossa tuoksui meri. Nuoruus on matka lapsuudesta aikuisuuteen ja siinä matkalla tulemme varmasti kaikki tavoitelleeksi jotain, jonka jo menetimme sekä jotain, joka häämöttää utuisena kaukana horisontissa. Tätä matkaa myötäilivät kirjassa risteilevät aikatasot ja katkeilevat virkkeet sekä lukijan mieleen nouseva epäilys siitä, oliko kaikki kerrottu lopulta vain muistin tuomia kuvia. 

Koin kirjan kiehtovana kuvauksena nuoruuden epävarmuudesta, muistin oikukkuudesta sekä oman minuuden löytämisestä. Ei ole ketään kohtaan oikein rakentaa tulevaisuuttaan muiden odotusten ja toiveiden ilmentymäksi. Jäämisen ja lähtemisen ristipainetta kokee matkallaan meistä jokainen. Tärkeintä ei ole tietää mikä on lopputulos, vaan se mitä kohti haluaa lähteä kulkemaan. Välitilaan ei kannata jäädä ja uskon, että sen tässä kirjassa itselleen selvitti komerostaan käsin myös JaniBoy. Upea kirja!

Kirjan jäljillä -bloggauksissa on aina mukana myös video. Video liittyy joko suoraan esiteltyyn teokseen, tai se voi olla joku muu yhdessä kirjailijan kanssa tekemämme ohjelma. Komero on Jani Niemisen ensimmäinen romaani. Aiemmin häneltä on ilmestynyt neljä runokokoelmaa. Tapasimme kirjailijan eräänä syksyisenä aamuna Maunulan kirjastossa Helsingissä. Keskustelussa oli tietenkin Komero… sekä palautteen saamisen tärkeys. Siitä syntyi video.
 

Lisätietoja:
Jani Nieminen Kirjastokaistalla
Jani Nieminen Kirjasampo.fi:ssä
Kirjan jäljillä -blogi

– Riitta Taarasti, 15.10.2019 –

Tagit