Kirjan jäljillä

Kirjan jäljillä: JP Koskinen – Ukkoslintu

Wed, 31 Jul 2024 16:51:33 GMT

JP Koskinen: Ukkoslintu (Like, 2024)
Kannen suunnittelu: Tommi Tukiainen

Amerikansuomalainen Janne Kuura eli James Frost jättää kotitienoot Minnesotassa ja muuttaa New Yorkiin kokeilemaan siipiään toimittajana. Nuoresta iästään huolimatta hänelle on kertynyt jo kokemusta toimittajan työstä, sillä hän on kirjoittanut artikkeleita Duluth News Tribuneen. Isä jää seisomaan asemalaiturille, kun junan pilli viheltää ja juna vie mukanaan kuusitoistavuotiaan pojan. New Yorkissa kilpailu on kovaa, eikä mieleistä työtä löydy helposti mukana matkanneesta suosituskirjeestä huolimatta. Paikka The New York Timesin toimittajana avautuu lopulta monien mutkien kautta. Ympärillään New Yorkissa Janne näkee paljon eriarvoisuutta ja sitä, miten eri tavalla ihmisiä kohdellaan heidän taloudellisen asemansa vuoksi.

Jannessa palaa halu kirjoittaa juttuja, joilla on todellista merkitystä. Kun Yhdysvallat liittyy ympärysvaltoihin Eurooppaa ravistelevassa sodassa, Janne ilmoittaa toimituksessa haluavansa matkustaa Ranskaan The New York Timesin sotakirjeenvaihtajana. Hänellä on vahva kutsumus kertoa mitä sodassa tapahtuu. Janne kokee pystyvänsä tekemään juttuja, joista on apua.

Luvat järjestyvät, ja Janne matkaa Atlantin yli Eurooppaan. Hän saa kumppanikseen länsirintamalle ranskan kieltä osaavan intiaanin. Hän näkee, että sodassa tavalliset luonnonlait eivät päde eikä ihminen hallitse mitään. Heidän yhteisellä matkallaan lojaali Nuori Hirvi antaa Jannelle intiaaninimen Ukkoslintu.

Palatessaan Pariisiin Jannen mielen valtaavat itärintaman tapahtumat. Venäjän vallankumouksen voima vahvistuu, kun tsaari on vangittu. Pian Janne saa järjestettyä lupa- ja matkustusasiakirjat matkalle, joka vie hänet meriteitse Baltiaan. Siellä hän kulkee vapaaehtoista avustustyötä tekevän pariskunnan mukana Punaisen Ristin ambulanssin miehistönä. Veralle ja Georgille Janne alias James on Jimbo. Itärintamalla on vastassa kysymys, onko bolševikkien ajatus sodasta samanlainen kuin vallasta syöstyn tsaarin.

Kirjan juoni on vetävä ja teema puhutteleva. Erityisen vaikuttavia ovat Jannen sodasta laatimat tekstit, joita hän kirjoittaa mukanaan kuljettamallaan kirjoituskoneella. Kaiken sekasorron keskellä kirjoittaminen ei ole helppoa eikä ole lainkaan itsestään selvää, että kirjoitusten näkökulmat, filosofinen pohdinta ja pamfletit sodan olemuksesta ovat toimituksen mieleen. Janne jatkaa kuitenkin omilla tavoillaan taistelua oikeudenmukaisuuden puolesta. Venäjältä alkanut vallankumous ja aatteen kaiku kuohuu vahvasti New Yorkissa ja amerikkalaisessa yhteiskunnassa asti.

Jannen hahmoon kiintyy herkästi, ja hänen ohellaan kirjassa on monta muutakin kiinnostavaa henkilöä. Heidän kauttaan voi seurata niitä suuria mullistuksia, joita ihmiskunta koki 1900-luvun alun teknologisten mullistusten ja aatevirtausten myötä. Urhea Nuori Hirvi kokemuksineen ja asenteineen on puolestaan avainasemassa kuvaamassa sitä, miten Yhdysvaltojen harjoittama politiikka ja hirmuteot ovat kohdistuneet alkuperäisväestöön.

Ukkoslintu on jatkoa JP Koskisen historiallisille romaaneille Tulisiipi ja Haukansilmä. Kaikki kolme kirjaa ovat hienoa tarinankerrontaa ja kiinnostavia kuvauksia amerikansuomalaisen Kuuran suvun vaiheista eri aikakausina. Kirjat voi lukea erillisinä, mutta trilogian osat linkittyvät hienosti toisiinsa ja muodostavat ihastuttavan ketjun. Minulla ei ole halua laittaa näitä kolmea kirjaa paremmuusjärjestykseen, sillä ne kaikki ovat sekä viihdyttävää että vaikuttavaa luettavaa. Ukkoslinnun teema ravistelee, sillä sodan ja vastakkainasettelun kuvaus herättää pohtimaan miksi ihmiskunta ei opi kammottavista virheistään vaan menee niitä kohti aina uudelleen ja uudelleen, vaikka hinta on hirvittävä.

Suosittelen koko upeaa trilogiaa luettavaksi. Vaikka tapahtumapaikat ovat eri puolilla maailmaa ja asenneympäristöt poikkeavat toisistaan, lukija pääsee seuraamaan vahvojen tunteiden ja periksiantamattoman asenteen kautta päähenkilöiden matkaa kohti päämääriään ja unelmiaan, jotka tapahtuvat kiinnostavien aikakausien raameissa.

Arvostelukappale.

Jos kiinnostuit sarjan aiemmista osista, niin niistä löytyy myös artikkelit Kirjan jäljillä -blogista:
Kirjan jäljillä: JP Koskinen – Tulisiipi
Kirjan jäljillä: JP Koskinen – Haukansilmä

Lisätietoja:
JP Koskinen Kirjastokaistalla
JP Koskinen Kirjasampo.fi:ssä
Kirjan jäljillä -blogi

– Riitta Taarasti, 31.7.2024 –

Kirjan jäljillä: Jani Nieminen – Äijähaara

Wed, 12 Jun 2024 07:33:24 GMT

Jani Nieminen: Äijähaara (Tammi, 2024)
Kannen suunnittelu: Jussi Karjalainen

Äijähaaran minäkertoja Kristian tuntee olevansa huono isä, huono puoliso ja paska kirjailija. Jos minulla olisi tilaisuus puhua Kristianin kanssa, en epäilisi sanoa, että et ole mikään noista. Elämässä on vaan vaiheita ja ihan kohta voi olla hetki, jolloin opit olemaan vaatimatta itseltäsi liikoja ja huomaat miten paljon osaat… ja siitähän seuraa pelkkää hyvää!

Kristian on kirjailija, joka viettää päivänsä koti-isänä kotiaskareita tehden ja leikkien pienen Aapeli-pojan kanssa. Kirjoittamiselle varattu aika ei ota onnistuakseen. Kirjailijanura on pahan kerran jumissa, ja kustannustoimittajan yhteydenotot tuntuvat painajaisilta. Hän tuntee valtavaa hellyyttä ja vastuuta huolehtiessaan pojastaan. Rauhaa ja luottamusta asioiden hyvin menemiseen on entistäkin vähemmän, kun Aapeli aloittaa päiväkodissa. Kristian kokee, että hänen päänsä toimii oudosti.

Kristianin puoliso Saara menestyy urallaan käsikirjoittajana, ja hänen seurassaan paljon aikaa viettävä kollega saa Kristianin tuntemaan asemansa uhatuksi. Samaan aikaan kun vaimo on kollegansa, norjalaismiehen kanssa pitkällä työmatkalla ulkomailla, Kristian tarkkailee kotona vyötärönympäryksensä kasvamista. Kotona ollessaan Saara kaipaa läheisyyttä ja haaveilee toisesta lapsesta, mutta sekin luo Kristianille paineita. Ajatus toisesta lapsesta pelottaa eikä seksikään kiinnosta. Ongelmia koetetaan ratkoa yhdessä Saaran kanssa perheterapeutin luona.

Perheen upouusi asunto takuukorjaustarpeineen on kuin huutomerkki Kristianin tuntemalle maskuliinisuusvajeelle. Korjausmiehet tulevat ja menevät. Tietävät ja osaavat. Naapurin sporttinen aktiivi-isä laittaa hommat rullaamaan, ja vierailulla käyvä Kristianin isäkin näkee heti missä on vikoja ja miten ne laitetaan kuntoon.

Kun lapsuudenystävä ja kirjailijakollega ehdottaa Saaran ulkomaanmatkan aikana Kristianille reissua synnyinseuduille Pohjanmaalle, ei Kristian osaa muuta kuin suostua. Siitä avautuu aivan toinen maailma, jonne Kristian lipuu vuolaana virtaavan ja pyörteisen virran mukana.

Pidän Janin kielestä. Sitä on miellyttävää ja helppoa lukea. Lauseet kantavat mukanaan paljon huumoria, mutta niistä välittyy myös herkkyyttä ja tunteita. Kursiivilla kirjoitetut terapiakommentit asettuvat hienosti osaksi Kristianin sisäistä etsintää ja hänen elämäntilanteensa tuomia paineita.

Kristianin paluu hänen vanhempiensa taloon tuntui avaimelta koko perinteistä sukupuoliroolijakoa vaalivan maailman ytimeen. Eri aikakaudet kohtaavat eikä Kristian osaa poimia niistä parhaita piirteitä, vaan hän tuntuu puristuvan niiden ristipaineessa. Tilanteiden muuttumista konkretisoi hienosti se, miten Kristianin isän on luontevaa olla lempeä auktoriteetti ja esikuva pienelle Aapelille, mutta Kristianin ollessa lapsi asiat olivat toisin. Yhtä luontevalta vaikuttaa Kristianin äidin rooli. He ovat kuin ajan saatossa leveneviä puun vuosirenkaita, mutta Kristian ei sellainen halua olla eikä sellaiseksi tulla.

Äijähaaran kansikuva on upea. Se läväyttää silmille kysymyksen, miten olla mies. Kansien avaaminen ja Kristianin tarinan lukeminen laventaa puolestaan kysymyksen koskemaan koko ihmisyyttä sekä sitä avainkysymystä olemmeko viimein valmiit yhteisöinä ja yhteiskuntana päästämän vilpittömästi irti perinteisestä ja kapeasta miehen määritelmästä ja mitä siitä puolestaan seuraa.

Hieno kirja! Kirjastokaista suosittelee!

Kirjan jäljillä -bloggauksissa on mukana usein video. Video liittyy joko suoraan esiteltyyn teokseen, tai se voi olla joku muu yhdessä kirjailijan kanssa tekemämme ohjelma. Lukuvinkkinä myös Jani Niemisen ensimmäinen romaani Komero. Tapasimme kirjailijan vuonna 2019 Maunulan kirjastossa Helsingissä. Keskustelussa oli silloin Komero… sekä palautteen saamisen tärkeys. Siitä syntyi video.

Lisätietoja:
Jani Nieminen Kirjastokaistalla
Jani Nieminen Kirjasampo.fi:ssä
Kirjan jäljillä -blogi

Kuva: Mikko Helander

– Riitta Taarasti, 12.6.2024 –

Kirjan jäljillä: Kerttu Kotakorpi – Minun luontoni

Thu, 08 Feb 2024 11:25:46 GMT

Kerttu Kotakorpi: Minun luontoni (Bazar, 2023)
Kannen suunnittelu: Susanna Appel

Tätä bloggausta kirjoittaessa vietämme Luonnonsuojeluliiton Luonto lainassa -viikkoa, jonka teemana vuonna 2024 on lähiluonto. Kerttu Kotakorven Minun luontoni on aarre niin lähiluonnon tarkkailun ja sen arvon huomaamisen näkökulmasta kuin myös tietopakettina ja havainto-oppaana jokaiseen päivään ja vuodenaikaan.

Teos tuo paljon tietoa ilmastonmuutoksesta ja ilmaston lämpenemisen vaikutuksista Suomen luontoon. Kerttu Kotakorven teksti ei kuitenkaan saarnaa eikä lietso ahdistusta, vaan se tarkastelee ilmiöitä eri näkökulmista. Viesti on määrätietoinen, mutta lempeä. Lukija saa peilata omia kulutustottumuksiaan ja niiden vaikutuksia ikään kuin kannustavana bonuksena rivien välissä. Kirja antaa myös pitkin matkaa mahdollisuuden hengähtää tekijän itse kuvaamien kauniiden luontokuvien ääressä.

Kirja etenee tekijän taustan ja tulokulmien esittelyn kautta vuodenajoittain rakentuviin kokonaisuuksiin. Meteorologin asiantuntijahavainnot ilmakehän tasapainon muuttumisen vaikutuksista koko elonkehään sekä luontoharrastajan havainnot punoutuvat teoksessa luontevasti yhteen. Kertoja on koko ajan vieressä ja läsnä ja hänen havaintojaan on kiinnostavaa kuunnella. Lukijana minulla oli tunne, että katsomme ja ihailemme yhdessä jotain näkymää ja kirjailija ikään kuin tsuumasi katsomaamme tarkemmin ja avasi sitä isossa kontekstissa.

Erityisen ihanaksi kirjan tekee se, että lukija saa ihmetellä ja nauttia siitä, mitä luonto tarjoaa. Kerttu Kotakorven mukana on mukavaa kulkea havainnoimassa luonnosta ihan tavallisia asioita, joista jokainen on kuitenkin ihmeellinen. Tarvitsemme vaan herkkyyttä huomata ne. Minun tapani kulkea kaupunkimetsiköissä ja tilanteen tullen muuallakin luonnossa on juuri samanlainen. Vaikutun jokaisella metsälenkillä ja näen asioita, joiden huomaaminen tuo iloa ja jotka koen pieninä ihmeinä. Minulta puuttuu kuitenkin paljon tietoa niistä muutoksista, joiden keskellä luonto elää ja joiden ehdoilla se hakee mahdollisuuksia selvitä. Kirja tuo esille hyvin kiinnostavasti tietoa sääolosuhteiden muutosten ja luontokadon sekä niiden myötä muuttuvien olosuhteiden vaikutuksista ympäröivään luontoon.

Kerttu Kotakorpi kirjoittaa teoksen alkusanoissa haluavansa esitellä sitä maailmaa, jota hän itse katsoo ja joka on uskomattoman kaunis. Hän toivoo kirjan kuvineen syventävän lukija suhdetta ympäröivään luontoon ja herättävän halua pitää siitä mahdollisimman hyvää huolta. Sen juuri tämä upea kirja tekee!

Kirjastokaista.fi · Kimmo Ohtonen ja Kerttu Kotakorpi tutkimusretkellä Suomen luonnon tulevaisuuteen

Kirjan jäljillä -bloggauksissa on mukana lisävinkkinä usein myös joku ohjelma. Ohjelma liittyy joko suoraan esiteltyyn teokseen, tai se voi olla joku muu yhdessä kirjailijan kanssa tekemämme ohjelma. Kerttu Kotakorpi oli mukana Kimmo Ohtosen kanssa tuottamassamme Maailmanparannus-podcastissa.

Lisätietoja:
Kerttu Kotakorpi Kirjastokaistalla
Kirjan jäljillä -blogi

– Riitta Taarasti, 8.2.2024 –