Kirjastokaista Kirjastojen nettitv & -radio

Kirjan jäljillä: Risto Isomäki – Viiden meren kansa

Risto Isomäki: Viiden meren kansa (Into, 2018)

Risto Isomäen Viiden meren kansa on lukukokemuksena matka. Matka menneeseen, matka mielikuvitukseen, matka suomalaisuuteen ja matka ihmisyyteen. Teos sisältää kahdeksan erillistä tarinaa, jotka vievät yksittäisten ihmisten vaiheiden kautta Suomen syntyhistoriaan. Kuljemme heistä kunkin rinnalla pienen matkan. Romaanin aikaikkuna on lavea, sillä ensimmäinen tarina sijoittuu 11 000 vuoden taakse, jolloin ensimmäiset asukkaat saapuivat Suomeen. Lopuksi olemme 1200-luvulla, jolloin kristinusko teki tuloaan Suomeen.

Tämä episodiromaani on paitsi viihdyttävä, myös täynnä tietoa ja vahvoja teemoja. Isomäki haastaa tällä kaunokirjallisella teoksellaan lukijansa kyseenalaistamaan tai antaa vähintäänkin aineksia laventaa käsityksiämme luontosuhteesta, väkivallasta ja suomalaisuudesta. Seuraavassa muutama kirjan herättämä ajatus niistä kustakin.

Miltä kuulostaa hylkeenpyytäjän hiljainen matka läpi jäälohkareiden ja hyisen, aavan maiseman? Entä hylkeenpyytäjän anteeksipyyntö saalistamaltaan hylkeeltä? Suru siitä, että hänen piti toimia niin kuin piti. Läpi kirjan tarinoiden mukana on herkkää ja yksityiskohtaista luontokuvausta. Tarinoiden henkilöt elävän sulassa sovussa luonnon kanssa. Ottavat vain sen, joka on välttämätöntä ja kunnioittavat kaikkea, mitä luonto heille antaa.

Toiseksi väkivalta, jota monet tarinoista sisältävät. En usko, että niiden kuvaaminen on ollut itsetarkoitus. Sen sijaan tärkeää on se, mitä tapahtui juuri ennen väkivaltaisia tekoja ja yhteenottoja. Mikä johti siihen, että henkilöt kulkivat kohti kostoa tai iskuja? Olisivatko ne olleet estettävissä? Vielä viime hetkelläkin oli olemassa mahdollisuus, ettei pahinta olisi tapahtunut, mutta joku teki päätöksen ja sen jälkeen teot eivät olleet enää peruttavissa.

Kolmantena muttei vähäisimpänä teemana kirjasta nousee suomalaisuus. Mielestäni jokaisen, jolla on tarkkarajainen käsitys suomalaisuudesta, olisi syytä lukea nämä tarinat ja pohtia vielä määritelmiään. Ihmiset ovat liikkuneet aina ja on sattumaa mistä kukin löysi elämälleen mielekkäät olosuhteet ja mihin kukakin jäi. Näin on ollut aina ja niin tulee aina olemaan.

Siispä. Tämä kirja jätti jälkinään minuun toiveita: kunpa oppisimme kunnioittamaan luontoa nykyistä paremmin, kunpa saisimme pyyhittyä vihan pois ennen kuin se leimahtaa väkivaltana ja kunpa oppisimme olemaan ennen muuta ihmisiä, jotka jakavat yhdessä tämän maapallon.

Viiden meren kansa -teoksesta puskee läpi Isomäen tausta tieteiskirjallisuuden puolelta. Vaikka eritoten luontokuvaukset ovat herkkiä, niin henkilöiden osalta sitä herkkyyttä ei löydy. Kirjan alkupuolella minua häiritsi se, kuinka suoraviivaisesti Isomäki kertoi sen miltä kustakin henkilöstä tuntuu. Tunnetaso ei ollut olosuhteiden ja tapahtumien vihjeiden varassa, vaan se oli lakonista. Kirjan edetessä tuo kerronnan tapa muuttuikin teoksen vahvuudeksi. Se jätti tilaa nähdä ympäröivä maisema ja maailma sekä ihminen osana sitä.

Teoksen lopussa on essee, jossa Isomäki antaa tieteellistä pohjaa tarinoiden taustalle. Tämä hieno kirja piirtää lukijalleen palasia esihistoriallisesta maailmasta. Historialla on annettavana meille tärkeitä viestejä, kun rakennamme tulevaisuutta. Suosittelen!

Risto Isomäki kertoo kirjastaan Viiden meren kansa Marko Gustafssonin haastattelussa. Haastattelu on kuvattu Kallion kirjaston Dekkarikirjastossa 19.9.2018.

Lisätietoja:
Risto Isomäki Kirjasampo.fi:ssä
Kirjan jäljillä -blogi

Kuva: Lotta Taarasti

– Riitta Taarasti, 23.1.2019 –

Kommentoi